Positiot: Materialismi ja idealismi

Yhteiskuntatieteiden kannalta seksuaalisuus tutkimuskohteena kietoutuu paljolti seksuaalimoraaliin. Moraali taas määritellään yhteiskunnan tai ryhmän tavaksi pitää tietynlaista käyttäytymistä hyvänä ja toivottavana, ja toisenlaista käyttäytymistä huonona ja tuomittavana. Seksuaalimoraali poikkeaa eri kulttuureissa ja eri aikoina, ja seksuaalimoraali onkin kulttuurin tuote. Hyvin usein seksuaalimoraali liittyy uskontoon, vaikka näin ei ole aina asian laita. Hyvin ateistisissakin yhteiskunnissa on samanlainen seksuaalimoraali, kuin vahvasti uskonnon leimaamissa yhteiskunnissa. Uskontokin on yhteiskuntatieteiden kannalta yhteiskunnallinen ilmiö. Se on osa yhteiskunnan kulttuuria.

Kun lasketaan mukaan kaikki maailman kansat ja kansanryhmät, niin niitä on tuhansia. Eri kieliä on maailmassa noin 6800 – 6900, ja tämä luku antaa viitteen eri kulttuurien määrästä. Yhteiskuntatieteistä etenkin kulttuuriantropologia on tutkinut runsaasti näitä eri kulttuureja ja niiden ominaispiirteitä. Kulttuuriantropologia on yksi yhteiskuntatiede, ja se eroaa omaa yhteiskuntaamme tutkivasta sosiologiasta siten, että kulttuuriantropologian yleensä tutkii ei-moderneja yhteiskuntia, kun taas sosiologian tutkimuskohde on moderni yhteiskunta. 

Kulttuuriantropologia on siis tutkinut ja kuvannut suuren määrän erilaisia yhteiskuntia eri puolella maailmaa, ja koonnut näin aineiston, jossa voidaan vertailla kulttuurien eroja eri kansojen välillä. Kun eri yhteiskuntien välillä on erovaisuuksia kulttuureissa, niin antropologien seuraava kysymys onkin: Mistä nämä erot johtuvat. Mikä muovaa kulttuurin, mm. kansan uskonnon, kansantapojen, moraalin ilmenemismuodot? Kulttuuriantropologit ovat jakautuneet kahteen ryhmään tämän kysymyksen ratkaisun kannalta: materialisteihin ja idealisteihin. Osin tämä sama jako materialisteihin ja idealisteihin vaikuttaa myös muissa yhteiskuntatieteissä: mm. Hegel on yksi idealismin puhtaimmista edustajista, kun taas Marx kuuluu materialistien joukkoon. 

Jos ajatellaan tyypillistä kulttuuriantropologien tutkimuskohdetta, ei-modernia kansaa, niin tulee nyky-yhteiskuntaa selkeämmin esille se, että kulttuuri on nimenomaan meidän ajatustemme sisällön kautta toteutuva ilmiö. Tällainen kansa elää ilman valtiota, ilman oikeuslaitosta, tuomareita, poliiseja ja ennen kaikkea, ilman kirjoitettua lakia. Ilman luku- ja kirjoitustaitoa kaikki kulttuuri siirtyy sukupolvelta toiselle perinteen mukana. Kulttuuria kantaa ainoastaan se, mitä lapset oppivat vanhemmiltaan, perinteiset uskonnolliset säännöt, ulkoa muistetut kertomukset, runot, laulut, myytit, legendat ja kansansadut. Kaikki kulttuuri ja yhteiskunnan rakenteet säilyvät ja siirtyvät vain ihmisten muistin kautta. Kulttuuria kantaa siis kansanryhmän ajatukset, tietoisuus. 

Kulttuuri siis tavallaan sijaitsee ihmisten mielissä, heidän aivoissaan. Yhteiskuntatieteilijät käyttävät tästä nimitystä tietoisuus, mikä on nykypsykologiaan perehtyneen kannalta hieman hämäävää, sillä tietoisen tiedon lisäksi yhteiskuntatieteilijät lukevat tietoisuuteen myös tunnesisällöt. Tietoisuudella siis sosiologiassa tarkoitetaan sekä ihmisten tiedollisia sisältöjä, että myös syvään juurtuneita tapoja reagoida asioihin tunteilla. Tunteet ovat tärkeitä etenkin moraalisissa kysymyksissä. Moraali perustuu nimenomaan opittuihin ja sisäistettyihin tunteisiin ja moraalisääntöjen rikkojia kohtaa kulttuurissa yhteisön jäsenten tunnereaktiot. Seksuaalimoraaliin liittyvät tunteet ovat perinteisissä yhteiskunnissa olleet hyvinkin voimakkaita, sillä on ollut yleistä, että seksuaalisuuden kieltojen rikkomisesta rangaistuksena on ollut kuolema. Tämä kuolemanrangaistus on yleensä toteutettu lynkkaamalla, eli koko yhteisö on osallistunut seksuaalisuuden kieltoja rikkoneen surmaamiseen. Raamatusta ja muslimien teloitustapana tunnettu kivittäminen kuoliaaksi on ollut yksi lynkkauksen muoto, johon jokainen yhteisön jäsen on osallistunut. Tällaiseen lynkkaukseen osallistuminen edellyttää, että yhteisön kaikilla jäsenillä on voimakas moraalinen tunne, paljon moraalista energiaa surmaamisen toteuttamiseksi. Seksuaalimoraaliin liittyvien tunteiden voimakkuus tulee esiin myös siinä, että omaan seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyy voimakkaita häpeän tunteen pelkoja. Voimakkaat häpeän pelot nousevat siitä, että muut ihmiset tuomitsisivat voimakkain tuntein mahdolliset seksuaalisuuden rajojen rikkomiset. 

Kulttuuri on siinä mielessä henkistä, että se sijaitsee ihmisten mielissä. Ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa kulttuuri säilyi ainoastaan ihmisten mielissä, kirjoitustaidon omaksumisen jälkeen myös kirjallisessa muodossa. Koska kulttuuri sijaitsee mielissämme, niin idealistinen ajatus siitä, että kulttuuri on mielien liikettä, tuntuu luontevalta. Kulttuuri on idealistisen näkemyksen mukaan yhteiskunnassa vallitseva ihmisten mielten yhteinen henki, (Gaist, niin kuin Hegel sen ilmaisi). Jos kulttuuria ajatellaan idealistisesti ihmisten mielen sisältönä, niin nykyajattelun mukaisesti yhteiskunnan kulttuurin voidaan ajatella muuttuvan 1. Saamalla vaikutteita   ympäröiviltä yhteiskunnilta. 2. Kulttuurit muuttuvat ajan kuluessa ja uusien sukupolvien astuessa kuvaan.

Idealistinen kulttuurikäsitys tulee selkeimmin esille nykyisin hyvin yleisessä käsityksessä siitä, että historiallisesti olemme vapautumassa uskonnon tiukasta seksuaalimoraalista ja olemme siirtymässä uuteen, vapaaseen ja rationaaliseen seksuaalimoraaliin. Seksuaalimoraalin liiallisena koettu rajoittuneisuus nähdään uskontojen historiallisena seurauksena. Tämä on kuitenkin vain idealistinen tulkinta asiasta, ja tämän ajattelutavan virheellisyyteen puutun myöhemmin. 

Materialistinen lähestymistapa poikkeaa idealistisesta siinä, että vaikka kulttuurin nähdään olevan materialistisessakin näkemyksessä ihmisten mielissä, heidän tietoisuutenaan, niin materialistien mukaan kulttuuri: uskonnot, moraali, ym. nähdään riippuvan viime kädessä yhteiskunnan aineellisesta tuotannosta. Materialistien mukaan se, miten yhteiskunta tuottaa elämän materialistisen perustan, ravinnon, vaatteet, asunnot, ym. määrittää viime kädessä sen, millaiseksi kulttuuri muodostuu. Kulttuuri, moraali ja myös seksuaalimoraali ovat materialistisen näkemyksen mukaan eräänlainen päällysrakenne, ja talous ja tuotanto ovat perusta, jonka pohjalta päällysrakenne aina muotoutuu. Kuitenkin kulttuurilla on päällysrakenteena suhteellinen itsenäisyys, eikä materiaalisen tuotannon vaikutus päällysrakenteeseen ole suora. Idealismista materialismi kuitenkin poikkeaa siinä, että kulttuurin ei katsota voivan vapaasti muodostua ihmisten mielissä ihmisten halujen ja yhteiskunnan hengen liikkeiden mukaisesti. Materiaalien tuotanto ja talous yhteiskunnassa asettavat viime kädessä rajat ja suuntaviivat sille, millaiseksi kulttuuri, sen osana myös seksuaalisuus ja seksuaalimoraali, voivat kehittyä. 

Materialistisesti tulkittuna seksuaalimoraalin keskeinen sisältö kaikissa yhteiskunnissa, seksuaalisuuden rajaaminen avioliittoihin, selittyisi sillä, että perhe on taloudellinen yksikkö yhteiskunnassa. Kun seksin seurauksena syntyy lapsia, niin lapsista huolehtiminen onnistuu yleensä vain, jos sekä miehet, että naiset osallistuvat ravinnon ja muiden materiaalisten asioiden hankkimiselle lapsille. Tarkemmin sanottuna modernia yhteiskuntaa edeltävissä yhteiskunnissa avioliitto ja seksuaalisuus oli sidottu sukuun, ei isän ja äidin muodostamaan ydinperheeseen. Vasta modernissa yhteiskunnassa ydinperhe erottautui suurperheestä ja suvusta omaksi yksikökseen. Tämäkin ydinperheen eriytyminen taas johtui tuotannon ja talouden kehityksestä, etenkin suvusta riippumattomien työpaikkojen synnystä tuotantoon. Tätä ennen ihmiset elivät ja työskentelivät suvun palveluksessa. Taloudellisiin puoliin liittyy myös järjestettyjen avioliittojen perinne. Meidän moderni rakkausavioliitto on oman aikamme tuote, ja järjestetyt avioliitot ovat olleet historian aikana hyvin yleisiä, ja ovat edelleen yleisiä monissa maissa. Moniavioisuus taas liittyy yhteiskuntiin, joissa varallisuuden on mahdollista kertyä epätasaisesti joillekin yhteisön jäsenille. Moniavioisuuden toisena puolena on se, että yhteiskunnassa on runsaasti miehiä, joilla ei realistisesti ole varaa vaimon elättämiseen. 

Seksuaalisuudessa tapahtui suhteellisen nopea yhteiskunnallinen muutos 1960-luvulla, jota nimitettiin myös seksuaaliseksi vallankumoukseksi. Idealistisesti tulkittuna seksuaalimoraalin vapautuminen olisi ajan hengen tuomaa muutosta ihmisten mielissä. Materialistinen tulkinta taas lähtee siitä, että etenkin Amerikassa 1960-luvulla naiset siirtyivät joukoittain työelämään ja vielä suhteellisen hyväpalkkaisiin töihin. Enää naisten osa ei ollut työskennellä matalapalkkaisilla aloilla. Tämä mahdollisti naisten suuremman taloudellisen itsenäisyyden, jonka seurauksena avioero ei enää ollut naisille sellainen taloudellinen katastrofi, kuin aiemmin suuren osan naisista ollessa kotirouvia. Kun naisten pelko avioeroa kohtaan väheni, niin vapaampaa seksuaalisuutta ei nähty enää niin suurena uhkana, kuin naisten ollessa täysin taloudellisesti riippuvaisia aviomiehistään. Sama kehitys näkyy myös avioerojen määrissä, jotka nousivat 1960-luvulta alkaen nykyiselle korkealle tasolleen. Maissa, joissa naiset ovat perinteisesti kotirouvia, avioerot ovat olleet usein lailla kiellettyjä. Viimeinen Euroopan maa Malta salli avioeron vasta muutama vuosi sitten. Äänestyksessä katoliset papit vastustivat avioeron sallimista juuri naisten taloudelliseen asemaan vedoten. Intiassa taas naiset ovat perinteisesti olleet työvoiman ulkopuolella, ja vain miehet ovat käyneet ansiotyössä. Intiassa avioliitto on ollutkin tiukasti elinikäinen. 

Materialistisen lähestymistavan uutena alalajina on ekologinen kulttuuriantropologia, jossa tarkastellaan yhteisöjen sopeutumista ympäristöönsä. Tämän suuntauksen mukaan esimerkiksi Lähi-idässä juutalaisuudessa ja islaminuskossa sianlihan syönti on kielletty ekologisin perustein. Siat nimittäin kaivavat ravintoa etsiessään kuoppia, ja tuhoavat näin kasvien juuriston, mikä aiheuttaa nopeasti aavikoitumista. Samantapainen selitys on sillä Amazonin alueen intiaaniheimon tabulla, joka kieltää äitiä harjoittamasta seksiä viiteen vuoteen lapsen synnytyksen jälkeen. Taustalla on se, että viidakossa on pulaa proteiineista, ja lapsikuolleisuus olisi hyvin korkea, jos äidit eivät imettäisi lapsiaan viisivuotiaiksi ja näin parantaisi lapsen proteiinin saantia. 

Nykyisin yksi esimerkki idealistisesta tulkinnasta on se, että maahanmuuttajat nähdään ryhmänä, joka on sitoutunut perinteidensä kautta meille vieraaseen seksuaalimoraaliin. Etenkin islaminuskon nähdään toimivan tekijänä, joka vaatii naisilta äärimmäisen rajoittavaa seksuaalimoraalia, joista hunnun käyttö on konkreettinen ilmaus. Materialistisesti tulkittuna kyse ei kuitenkaan ole maahanmuuttajien uskonnosta, vaan lähtömaan yhteiskunnan tuotantorakenteesta. Kun maahanmuuttajat eivät ole lähtöisin teollistuneesta maasta, vaan maasta, jonka talous perustuu karjanhoitoon ja maatalouteen, niin kyseisen maan asukkaiden ylärakenne eli kulttuuri, uskonto ja seksuaalimoraali, perustuvat maatalous- tai paimentolaisyhteiskunnalle tyypillisiin kulttuureihin. Eli ne periaatteessa muistuttavat samanlaista kulttuuria, joka meillä Suomessa vallitsi 1800-luvulla, jolloin Suomi oli täysiverinen maanviljelysyhteiskunta. Yhteiskunnan suurimpia muutoksia on ollut modernisaatio, jossa maanviljely-yhteiskunnasta on siirrytty teollisuusyhteiskuntaan. Tämä muutos, modernisaatio, on muuttanut yhteiskuntaa ja kulttuuria todella valtavasti.  Jos maahanmuuttaja siirtyy Suomeen agraariyhteiskunnasta tai paimentolaisuutta harjoittavasta yhteiskunnasta, niin kyse on samasta, että hän ikään kuin siirtyisi aikakoneella 1700- tai 1800-luvulta nykyaikaan, ja joutuisi sopeutumaan moderniin maailmaan ja omaksumaan sen moraalin ja kulttuurin. Muutos ei tapahdu hetkessä. Tiedämme kokemuksesta, että sopeutuminen on kuitenkin mahdollista ja ihmiset muuttuvat, sillä samanlaisia hyppäyksiä perinteisestä yhteiskunnasta moderniin yhteiskuntaan tapahtui USA:ssa suurten muuttoaaltojen myötä 1900-luvun alussa. 

Antropologit ovat löytäneet hyvin erilaisia seksuaalisia perinteitä tutkimiensa kansaryhmien joukoista. Nämä, kuten paikalliskulttuurien tavat, ovat kovaa vauhtia häviämässä maapalloltamme, ja kaukaiset syrjäseudutkin muuttuvat kansainvälisen, usein amerikkalaisperäisen massakulttuurin mukaisiksi. Kyse ei ole vain siitä, että massakulttuuri leviää ja tukahduttaa perinteiset paikalliskulttuurit, vaan materialistisesta näkökulmasta katsoen amerikkalaistyyppinen massakulttuuri on moderniin, teolliseen tuotantoelämään sopeutunut kulttuuri.

Kun näistä kahdesta linjauksesta, idealismista ja materialismista on valittava lähtökohtansa, niin itse olen valinnut materialismin omaksi viitekehyksekseni.